Näitä parisuhureneuvoja on nykyysin kaikki leheret ja televiissiot aivan pullollansa ja nettikeskustelut käyy kuumana yätä päivää. Mutta muistuuko yhtään ohojetta miälehen sitten, kun siälä kotona rupiaa harroottamahan ja omas suhtehes on solomuja?
Olokohon kuinka hyvänsä, nii mäki haluan ny sekoottaa tuata parisuhuresoppaa omalla kauhallani. Psykologiaa oon jonki verran lukenu, voisin periaattees luakitella itteni jo valamihiksi terapeutiksi, vaikka ei mulla tuata elämänkoulua nii kauhiasti viälä ookkaan. Uskon kuitenkin notta mulla oikeenki miälehenpainuvia neuvoja meirän tuarehelle avioparille.
Ensinnäki, on täys totuus nottei niiltä erimiälisyyksiltä voi välttyä pitkäs parisuhtehes. Eikä niihin riitoohin välttämättä tartte olla suurtakaan syytä. Son vaan niin notta jos oikeen pännii nii ei niihin riitoohin tartte ku piäni riiransiämen. Tärkeentä on vaan muistaa nottei mököttämällä ainakaan asiat kummene. Maharotoon se on vastapualen parantaa tapojansa, jos ei eres tiärä mikä nyppii. Ainahan sitä kiukkua ja pahaa miältä ei oo eres se pualiso aiheuttanu, mutta saa kumminki lähimpänä ottaa sitten tinttaalut vastahan. Hyvä olis sen känkkäränkän teherä eres ittellensä seleväksi mikä sitä oikeen aluun perin pännii.
Ja sellaasta on aivan turha luulla, jotta toista ihimistä voi muuttaa. Mutta jos yrittää itte joustaa, nii saattaa se pualisokin ruveta tuntumahan sopivammalta. Pitää vaan ottaa asia niin, nottei se toisen ärsyttävä piirre oo vika joka pitää koriata, vaan ominaasuus, jonka kans pitää tulla toimehen.
Sitten tää meirän kaunihis äirinkiäles on pari suloosta sanaa, jolla päriää vaikka kuinka pitkälle parisuhtehen hoitamises. Jokahinen tiätää, notta ne on nua ”kiitos” ja ja tää ”anteeksi”. Mutta onhan nua pikkuuseen tikkuusia sanua äänehen.
Tärkeentä on kuitenkin, jotta jos meinaa jonku kans ruettoa laulaa, nii siihen ei sitte soololut sovi. Se perhe on vähä niinku firma, johon jokahitten pitää panna oma panoksensa sen menestymisen etehen. Ja konsultoontiapuakin saa pyytää sukulaasilta, kavereelta tai vaikka virkamiähiltä jos asiat nii vaatii.
No sitten on viälä se ykski homma siälä itulooras. Tarkootan tiätysti avioelämää. Sehän se on suhtehen suala ja sokeri ja erikeepperi. Siitä kannattaa oikeen vasiten opetella ottamahan ilo irti, niin ei sitten kummankaan trenkää potkia asian ylitte.
Täs oliki sitte tää mun kryytini tähän parisuhurekeitoksehen. Toivotan lopuuksi oikeen palijo onnia meirän tuarehelle avioparille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti